PYLLY HEILUMAAN. Aloittelevan artistin resepti syntyy tekemällä omannäköistä ja rehellistä musiikkia, keikkailemalla paljon, liisteröimällä, tarroittamalla ja tekemällä lisää keikkoja. “Helppoa”, sanoo levyliike Stupido Shopin ALEKSI PAHKALA. Stupido Shop on pärjännyt musiikinjakelun vallankumouksen keskellä pitämällä silmät auki ja tekemällä töitä uusien artistien löytämiseksi.

Stupidon verkkosivujen jukeboksin soittolistan neljän ensimmäisen soitetuimman biisin joukkoon kuuluvat Hovinarrin Peikkojumppaa, Kumikamelin Loinen, Eläkeläisten Hulluna Humpasta ja Kaikukastin Lämpöö ja lempee. Asiaan vihkiytymätön voi pitää listaa vitsinä, mutta kaikki löytyvät levy-yhtiö Stupido Recordsin listoilta, jonka kylkeen perustettiin Stupido Shop vuonna 1995. Sittemmin levy-yhtiö on alkanut toimia itsenäisesti ja kauppa omillaan. Perustajista JOOSE BERGLUND pyörittää levy-yhtiötä ja JORMA RISTILÄ levykauppaa Aleksi Pahkalan kanssa.

Stupido Shopilla on liki-legendaarisen indie-kaupan maine, mutta levyjä löytyy punkista hittipoppiin, jazzista klassiseen, death-metallista gospeliin, lastenmusiikista humppaan ja elektronisesta hiphopiin. ”Kaikki annapuut ja muut löytyvät LCD Soundsystemin ja omituisten kotimaisten vinyylijulkaisujen lisäksi. Mitään varsinaista linjanvetoa ei olla ikinä vedetty”, Pahkala tuumaa. ”Haluamme vain tarjota hyvää musiikkia ja palvelua ja avartaa suomalaisten ja samalla omaakin musiikkimakuamme.”

”Olemme kaikki aika etuoikeutettuja, kun saamme tehdä sitä, mitä diggaamme. Musiikin parissa on mukava työskennellä – se saa huutamaan, itkemään, rentoutumaan, bilettämään ja pyllyn heilumaan. Uuden musiikin löytäminen, hyvien levyjen suositteleminen, elämyksien tuottaminen ja kotimaisten bändien uran seuraaminen alkutaipaleelta maailmanvalloitukseen”, Pahkala listaa työn parhaita puolia.

Laatua vai määrää?

Äänilevyt ovat myyneet globaalisti vähemmän vuosi toisensa jälkeen, mutta Pahkalan mukaan suurten levykauppojen kuolemat eivät ole olennaisesti vaikuttaneet myyntiin. ”Pienet notkahdukset näkyvät myös meillä”, hän myöntää. ”Suomessa levykaupat kuitenkin elävät symbioosissa. Me ohjailemme tarvittaessa jengiä niin Popparienkeliin, Lifesaveriin, Digeliukseen, Stockalle, Jäänsärkijään kuin muihin levykauppoihinkin.”

”Digitaalinen vallankumous on ainakin tuonut töitä henkilökunnalle, sillä uusia bändejä ‘löytyy’ netistä useita kymmeniä viikossa, ja niitä myös kysellään. Negatiivisemmin mielestäni vaikuttaa se, etteivät hyvät kotimaiset artistit pääse Yleisradion soittolistoille ja valtakunnallisella tasolla mediaan. Televisiokin on ollut paska jo vuosia”, hän murisee. ”Levyraati takaisin!”

“Tuntuu, että levyjä julkaistaan nykypäivänä aika paljon liikaa – keskitytään laadun sijasta vain määrään ja yritetään väkisin leipoa hittejä tekstiviestiäänestyksillä”, Pahkala puuskahtaa. ”Olemme aina sanoneet, että hyvä musa myy aina ja monessakin eri formaatissa.”

Pienjulkaisujen mekka

Monet hifistit ovat löytäneet vinyylit uudestaan niiden tunnetusti ihmiskorvaa miellyttävien soundien takia. Myös CD-formaatissa on hyvät soundit perusnettikamaan verrattuna, samoin kannet ja kotelot, jotka ovat lähes katoamassa nettivallankumouksen myötä.

Stupido tilaa myyntiin miltei kaiken Suomessa julkaistavan musiikin, mikä käytännössä tarkoittaa reippaasti yli sataa eri nimikettä viikossa. ”Henkilökuntamme on musiikin suurkuluttajia ja kaikki seuraavat musiikkia vapaa-ajallaankin jatkuvalla syötöllä. Uusia artisteja löytyy joka päivä. Tärkein tekijä on silti asiakkaidemme korvat ja kyselyt.”

Tämän hetken nouseviin kotimaisiin tähtiin Pahkala listaa Villa Nah’n, Cats on Firen, Joensuu 1685:n, Mannan ja Astrid Swanin. ”Osa on saanut hieman huomiota jo Suomen ulkopuolellakin, mutta Suomessa ne ansaitsisivat paljon enemmän erityisesti valtakunnallisten radio- ja TV-kanavien huomiota kuin ovat saaneet.”

”Viimeisimpänä kotimaisena helmenä voisin mainita Monsp-levy-yhtiölle levyttävän HEIKKI KUULAN, jonka tajuton suomenkielinen versio Kings of Conveniencen biisistä varmasti herättää lähitulevaisuudessa hilpeyttä Suomen rajojen ulkopuolellakin.”

Yksi Stupidon legendoista liittyy siihen, että Stupido antoi aikoinaan sittemmin tähdeksi nousseelle Darudelle pakit. ”Tämä on ihan klassikko”, Pahkala toteaa. ”Ystävällämme oli aikoinaan Helsingissä käydessään mukana joku VILLE [VIRTANEN], joka oli juuri hakenut CD-linjalta ensimmäisen sinkkunsa ja kysyi, ottaisimmeko me sen myyntiin. Minähän kuuntelin sen ja tokaisin ‘kiitti, mutta ei kiitti’. Sandstormista tulikin sitten sinä vuonna ainoastaan maailman myydyin sinkku, hehe. Toisaalta ei kyllä harmita vieläkään, enemmän naurattaa.”

”Nykyään otetaan kaikki pienjulkaisut myyntiin. Eikä me sitä Daruden sinkkua siihen aikaan myyty kuin varmaan kaksi kappaletta, kun vihdoin otimme sen myyntiin. Terkut Villelle vaan”, Pahkala naurahtaa.†

Iso Roobertinkatu 23, 00120 Helsinki. www.stupido.fi

Teksti Petteri Kainulainen Kuvat Vesa Mäkinen

Tags: