Kaksi ystävääni yrittää kiivetä hotellin sisäpihalla ränniä pitkin ensimmäisen kerroksen huoneeseen. Kaksikko on juuri käännytetty pois hotellin respasta, jonne he marssivat hetki aikaisemmin näytellen itsevarmasti hotellin asukkaita. Missio: jatkot.

Hotellissa majoittuu kaksi brittimuusikkoa, jotka ovat toista kertaa Helsingissä. Myös jatkot ovat järjestysluvultaan toiset. Heti ensimmäisen vierailun jälkeen he pyysivät uutta buukkausta mahtavan vaikutuksen tehneeseen kaupunkiin. He rakastuivat Helsinkiin, joka oli ottanut heidät vastaan lämpimämmin kuin mikään muu kaupunki aikoihin. Kaveriporukastani ja briteistä tuli välittömästi ystäviä ja pidämme heidän kanssaan säännöllisesti yhteyttä.

Jo pelkästään Flow Festivalin line-up kertoo, että Helsinki saa tänä kesänä vieraakseen kuolettavan upean muusikkokaartin. Voi helposti sanoa, että viimeisen kolmen vuoden aikana Helsingissä on vieraillut maailman deejiikaartin absoluuttisesti hienoin kerma.

Väitän Helsingin olevan yksi maailman parhaista keikkapaikoista. Helsinkiläiset ovat sekä paras yleisö että parhaat isännät. Mutta miksi? Emmehän ole yhtä supliikkeja, rohkeita ja monilukuisia kuin monet mannereurooppalaiset yleisöt.

Kuluvana vuoden huhtikuussa väijyin taukoamatta säätiedotuksia. Olimme tuhkakatastrofin silmässä. Yhden tämän hetken DJ-duo-suosikeistani, tajuttoman viileän newyorkilaisen Holy Ghost!:in, oli määrä esiintyä Helsingissä. Peruuntuneen keikan myötä minulle valkeni kauhuskenaario tulevasta; entä jos kansainväliset esiintyjät eivät pääsisi lentämään Helsinkiin enää koskaan!?

Yhdessä yössä kansainvälisen tarjonnan yltäkylläisyydestä nauttineen kaupunkimme keikkatulevaisuus oli vaakalaudalla. Taantuisimmeko periferiseen tilanteeseen, jossa olimme vielä kymmenen vuotta sitten, kun bändejä matkustettiin katsomaan Tukholmaan asti?

Tuhkakatastrofi muistutti, kuinka heikossa asemassa olemme Euroopan keikkakartalla. Samalla myös muistin, miksi helsinkiläiset ovat parasta keikkayleisöä. Olemme välittömiä, aitoja ja aidosti fiiliksissä jokaisesta ulkomaan vieraasta, joka haluaa matkustaa tänne saakka ja palella pakkasessa. Joka ilta eri maassa, eri kapakassa, eri yleisölle keikkailevalle artistille juuri suomalainen, aidosti innoissaan oleva röllipeikko on kiintopisteettömän keikkaelämän pullantuoksuinen pelastus.

Mutta missä minä olin silloin kun ystäväni temppuilivat hotellin pihalla röörien kimpussa? Tietenkin jo hotellihuoneessa, piiloutuneena eteisen vaatekomeroon. Odottamassa, että huonetta tarkastamaan tullut työntekijä tajuaisi jo häipyä ja juhlat voisivat jatkua. †

Suvi Saloniemi

Kirjoittaja on Helsingin Taidehallin amanuenssi ja DJ.

Tags:
after-party, dj, flow festival, helsingin taidehalli, helsinki, holy ghost!, hotel, hotelli, jatkot, new york, osma harvilahti, stockholm, suvi saloniemi