Kivi Sotamaa. Kuva Juuso Noronkoski.
Nuorten arkkitehtien ja muotoilijoiden työkaluja eivät ole mustekynä, viivotin ja kuultopaperi, vaan tietokone ja ohjelmistot. Siinä, missä sähkökitara ja JIMI HENDRIX loivat uuden psykedeelisen rocksoundin 1960-luvulla, mahdollistavat tietokone ja sen ohjaamat valmistusrobotit uuden ilmaisun etsimisen arkkitehtuurissa ja muotoilussa tällä vuosituhannella.
Digitaalinen suunnitteluteknologia on ilmaisumahdollisuuksiltaan jännittävää, koska sen avulla voidaan hallita muuntelua. Digitaalisesti suunnitellut kokonaisuudet – rakennukset tai tuoteperheet – saattavat muodostua osista, jotka ovat kaikki erilaisia. Tällaisten monimuotoisten rakennus- ja tuotekokonaisuuksien toteuttaminen perinteisin, teolliseen kopiointiin perustuvien metodien avulla olisi järjetöntä, mutta robotille on sama, tekeekö se jokaisesta kappaleesta erilaisen vai samanlaisen.
Digitaalinen suunnittelu- ja valmistusteknologia mahdollistavat siirtymisen teollisessa vallankumouksessa alkaneesta esineiden kopiointiprosessista erilaisten muunnoksien tuottamiseen ja sitä kautta monimuotoisempien ja yksilöllisempien ympäristöjen ja tuotteiden toteuttamiseen.
Vapaiden luonnonmuotojen käyttäminen arkkitehtuurissa ja muotoilussa ei ole tietenkään uutta Suomessa. ALVAR AALTO, EERO SAARINEN, TAPIO WIRKKALA ja REIMA ja RAILI PIETILÄ olivat kaikki luonnonmuotojen mestarillisia käyttäjiä. Maailman tunnetuin ekpressiivinen arkkitehti FRANK GEHRY onkin moneen otteeseen todennut, että hän kulkee ennen kaikkea Alvar Aallon jalanjäljissä.
Digitaalisuus ja teknologia eivät myöskään ole mitään uutta täällä Nokian, Teklan, Baltic Yachtsin, LINUS TORVALDSIN, Pansonicin, Rinneradion, Remedyn ja Pixeliähkyn kotimaassa. Esimerkiksi Finnforestin puutuotteista rakennetaan heidän insinööriensä avulla maailman huippuarkkitehtien geometrisesti kurvikkaita kohteita, kuten JÜRGEN MAYERIN Metropol Parasolia Sevillassa ja ZAHA HADIDIN Aquatics Centeriä Lontoossa.
Suomi on sekä taiteellisesti että teknologisesti oivallisessa asemassa ottaakseen itselleen uudestaan roolin vapaamuotoisen arkkitehtuurin ja muotoilun edelläkävijänä. Täällä yhdistyvät teknologinen luovuus ja rakkaus luonnonmuotoihin.
Olisi hienoa, jos nuoret suunnittelijat tarttuisivat rohkeasti uuteen instrumenttiin kokeillakseen, millaisia soundeja siitä irtoaa. On turha pelätä, että seksikkäät digitaaliset muodot syrjäyttävät suomalaista nykyarkkitehtuuria ja muotoilua hallitsevan hillityn, minimalistisen, modernistisen ilmaisun. Sähkökitarakaan ei koskaan korvannut akustista kitaraa. Se vain rikastutti musiikin kenttää luomalla uuden soundin. †
Kirjoittaja on arkkitehti ja Sotamaa Designin toimitusjohtaja sekä Kalifornian yliopiston arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun professori, joka palasi kesäkuussa takaisin Suomeen 6,5 Yhdysvaltain-vuoden jälkeen. www.sotamaa.net
Clear 
